Pedagogipäivä 27.1.2018 -raportti

Kirjoittanut Kaisa Koivula

Suomen klarinettiseuran hallitus järjesti tammikuun viimeisenä lauantaina jäsenilleen Pedagogipäivän. Tämä formaatti oli kokeiltu ja hyväksi havaittu jo viime vuonna, tuolloin Keravan musiikkiopiston tiloissa. Tällä kertaa kokoonnuimme Luoteis-Helsingin musiikkiopistolle. Paikalle saapui hyvä joukko jäsenistöä, ja hallituksesta paikalla olivat allekirjoittaneen kanssa Aleksi ja Jyri.

Kollegiaalinen päivän aloitus
Päivä lähti heti hyvin käyntiin ja Päivi Jordan-Kilkin avulla pääsimme jakamaan ja pohtimaan pedagogisia, sosiaalisia ja muutenkin inhimillisiä huoliamme. Case-työskentely on työnohjauksen muoto, jossa työnohjaajan johdolla ryhmässä käsitellään työssä (meidän tapauksessamme klarinetinsoiton opetuksessa) esiin tulleita tilanteita tai tapauksia. Työnohjaus ei ole konsultointia tai terapiaa, vaikka se terapeuttiselta tuntuisikin. Oli hienoa huomata, miten avoimesti omista kokemuksista kerrottiin ryhmälle ja miten hyvä tunnelma meillä vallitsi. Työnohjaus oli pedagogipäivän ohjelmassa edellisenäkin vuonna, ja vaikutti siltä, että sille toivottiin jatkoa.

Kahvia ja klarinetin anatomiaa
Olimme varanneet kurssilaisille välipalaa ja kahvia, ja tauolla käytiin mukavia keskusteluja uusien ja vanhojen kollegojen kesken. Soitinkorjaamo RoHin Mikko Rousku saapui paikalle ja sai hänkin kahvikupin käsiinsä. Tauolla virkistyneinä paneuduimme seuraavaksi klarinetin huoltoon ja korjaukseen. Mikolla olikin paljon mielenkiintoista kerrottavaa tästä meitä kovasti askarruttavasta aiheesta. Kaikentasoisten soitinten hyväksi tietenkin on, että ne pidetään mahdollisimman hyvässä kunnossa. Oppilassoittimet myös! Soittamaan oppimisessa kun on haasteita muutenkin. Motivaatiolle ei tee hyvää, jos soitin ei toimi oikealla tavalla. Keskustelimme myös mm. meidän kotimaamme erityisestä ilmastosta, joka tuo haasteita soittajien ja korjaajien elämiin. Itse olisin voinut jatkaa ”kyselytuntia” loputtomiin, mutta päästimme kuitenkin Mikon jatkamaan matkaansa.

Hengitystä ”kartoittamassa”
Huilisti Eeva Heikkilä on tutkinut hengitystä bodymappingin näkökulmasta ja hän saapui kertomaan meille siitä. Mukana hänellä oli kaikenlaista mielenkiintoista rekvisiittaa eristysputkista barbinukkeen ja jopa kokonainen luuranko, jonka nimen valitettavasti olen unohtanut (taisi olla Paavo-niminen toim. huom.). Bodymapping tarjoaa soittajille tärkeää tietoa kehon rakenteesta ja toiminnasta. Tavoitteena on liikuttaa kehoa mahdollisimman luontevasti ja tarkoituksenmukaisesti. Soittaminen on liikkumista! Käytäntö on vahvasti mukana, niin että esitellyt asiat löydetään omasta kehosta ja kokeillaan itse.

Tällä kertaa aiheena oli hengitys, joten keskityimme keuhkoihin ja niiden toimintaan läheisesti liittyviin kehonosiin. Ihmettelimme yhdessä keuhkojen kokoa, toimintaa, sijaintia ja sitä, miten voisimme antaa keuhkojen toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Olen saanut olla mukana Eevan ”bodymappauksessa” ennenkin, mutta aina löytyy uutta mietittävää. Näihin asioihin ei omassa arjessaan tule kiinnitettyä huomiota. 

Päivän lopuksi juttelin muutamien osallistujien kanssa, ja jäi itselle mukava olo, että olimme oikealla asialla, ja että kannattaa järjestää vastaavaa tulevaisuudessakin. Hallitukselle voi ja saa mielellään lähettää ideoita, joita vuoden varrella tulee mieleen. Haluamme varmistaa, että pedagogipäivä jatkuu ja palvelee tarkoitustaan hyvin.